“Missä olivat huolestuneet yrittäjät, kun lapsilisiä ja kansaneläkkeitä leikattiin?”, kysyy Li Andersson.
Siinähän he olivat toitottamassa, että myös yritystukiin on voitava uskaltaa koskea. Yritystuilla ylläpidetään usein kannattamatonta liiketoimintaa, tai muutoin tuetaan jo kannattavaa liiketoimintaa, mikä ei tukia tarvitsisi kyetäkseen toimimaan. Molemmissa tapauksissa tuki on kansantaloudelle haitallinen, puhumattakaan siitä, kuinka tuet usein eriarvoistavat markkinoilla toimivia yrityksiä. Yritystuki on paikallaan oikeastaan ainoastaan silloin, jos on jokin yhteiskunnallinen hyöty mikä pitää saavuttaa, mutta markkinat eivät sitä itse kykene tuottamaan.
Anderssonin mukaan yrittäjien järjestämä ruokatarjoilu on vastenmielinen kampanja, jossa käytetään lapsia pelinappuloina. Omasta mielestäni ruoka-avun järjestäminen ei koskaan ole vastenmielistä. Lapset ovat tässä tapauksessa yrittäjille politiikan välineitä siinä, missä vähemmistöt ovat välineitä vasemmiston identiteettipolitiikassa tai ympäristö vihreiden luonnonsuojelupolitiikassa. Se oli kyllä ay-liike, joka häikäilemättömästi teki lapsista, vanhuksista ja palveluita tuottavista työntekiöistä pelinappuloita, ajaakseen omaa politiikkaansa.
Lakkoilemalla ay-liike hankaloittaa ruokatarjoiluja, tarkoituksenaan kiristää demokraattisesti valittua hallitusta, ettei irtisanomissuojaan tehtäisi heikennyksiä. SE on vastenmielinen kampanja, jossa lapset ja duunarit ovat vain välineitä.
SAK väitti mainoskampanjassaan, että irtisanomissuojan heikennysten myötä porukoita voitaisiin potkia pois pärstäkertoimen perusteella. Ilmeisesti mainoskamppis vedettiin pois, sillä mistään tällaisesta uudistuksessa ei ollut kyse, vaikka irtisanomisen helpottamista pienissä yrityksissä ollaan kaavailtu. Muutos on lähinnä kosmeettinen, mikä lähinnä vain kirjaa ylös jo vallitsevat käytännöt. Pärstäkerroin-perusteinen irtisanominen ei onnistu jatkossakaan.
Lähtökohtaisestihan irtisanomisen pitäisi mielestäni olla helppoa yrittäjälle. Minun on vaikea ymmärtää, miksei toimimatonta työsuhdetta saisi päättää. Yrittäjät tarvitsevat hyviä työntekijöitä, hehän sen rahan luo, joten ei potkujen antaminen mikään toivottava asia yrittäjälle koskaan ole. Jos suhde ei toimi, on hyvä, että hommaa voidaan kokeilla uudella miehityksellä. Tämä avaa oven jollekin toiselle, joka voi hommaan sopia paremmin ja kokonaiskuvassa kaikki hyötyy. Ennen kaikkea se madaltaa palkkauksen kynnystä, sillä yrittäjä tietää, että jos ongelmia syntyy, ei työntekijästä eroon pääseminen ole liian haasteellista. Ja jos palkkauskynnys madaltuu, tarkoittaa tämä tietysti työttömyyden laskua.
Poliittinen vasemmisto yhdessä liittojen kanssa ajaa siis hyvin kyseenalaisin menetelmin politiikkaa, jossa hyötyjiä olisivat hankalat työntekijät, joista on vaikea päästä eroon tai siitä joutuu maksamaan myöhemmin oikeusteitse. Kärsijöitä ovat työttömät, jotka jäävät työllistymättä. Lisäksi kun tämän vahingollisen politiikan ajamiseen käytetään välineenä työntekijöitä, joiden asiakkaina on lapsia ja vanhuksia, niin ei tämä kovin humaanilta tai inhimilliseltä politiikan teolta vaikuta. Eräs keino politiikassa onkin syyttää vastapuolta oman puolen synneistä ja sellaiselta nämä Lin ulostulot minusta vaikuttaa. Syytetään muita siitä, mitä omat porukat tekee.
PS. Creditsit artikkelikuvasta, eli ylimpänä näytettävästä meemistä Joni-Petteri Kivistölle.