Yrittäjillä on hyvä sosiaaliturva

Havainnekuva: Yrittäjä sairastaa.

Suomessa palkansaajien turva työttömyyden ja lyhytaikaisen sairauden ajalta on mielestäni varsin hyvä. Sairaslomalle voi jäädä lääkärintodistuksella, useissa työpaikoissa jopa ihan omalla ilmoituksella ja palkka juoksee sairauden ajalta. (Tuntityötä tekeville sairastaminen voi toki olla tappiollisempaa). Kela ja työttömyyskassat maksavat työttömyysturvaa työttömyysajalta, kunhan on ollut kassan jäsenenä töissä puolisen vuotta. Ja eläke – noh, se nyt on mitä on.

Yleensä mielletään, ettei yrittäjällä ole vastaavia etuuksia. Sairauslomaa ei voi pitää, koska se on pelkkää persnettoa ja työkkärit menettää heti, jos on aktiivinen ja perustaa yrityksen keikkatyön toivossa, vaikka asiakkaita ei vielä olisikaan. Lapsia nyt ei ainakaan kannata tehdä. Näinhän ei suinkaan ole, vaan yrittäjän asema on tosiasiassa sangen hyvä. Ainakin verrattuna palkansaajaan.

Kela maksaa yrittäjälle sairauspäivärahaa jo toisesta sairaspäivästä lähtien, kun palkansaajan sairauspäivärahat alkavat juoksemaan vasta kymmenen arkipäivän jälkeen. Sairauspäivärahaa maksetaan Kelasta samalle sairaudelle jopa 300 päivän ajan, eli lähes vuoden, aivan kuten palkansaajallekin. Tämän ajan ylittyessä kuvioihin astuu sitten työkyvyttömyyseläke. Toki useilla yrittäjillä voi olla vaikeuksia saada sijaista hoitamaan hommia sairauden ajalle tai työtehtävien hoitaminen sijaisuuksien avulla voi olla käytännössä mahdotonta, mutta sosiaaliturva sairastapauksien varalta on kyllä olemassa ja jopa työntekijää parempi, koska sairauspäivärahan omavastuuaika on käytännössä olematon.

Yrittäjän eläke on kiistatta matala, suhteessa maksettuihin eläkemaksuihin, mutta sitä se on myös palkansaajalle. Palkansaajan eläkemaksuista palkansaaja itse maksaa reilu 6 % palkastaan ja työnantaja maksaa vajaa 20 %. Vaikka laki velvoittaa, ettei palkkakuittiin saa laittaa työnantajan osuutta palkansaajan maksuista, on työnantajan osuus maksusta puhtaasti muodollinen. Tosimaailmassa työnantajalle on olemassa yksi kustannus per palkansaaja ja työnantajalle on aivan se ja sama miksikä mitäkin osaa tuosta palkkakustannuksesta kutsutaan. Työstä voidaan maksaa enintään sen verran kuin se tuottaa ja välistä pitäisi jäädä vielä jonkin verran voittoakin. Muuten työtä ei ole järkeä teettää.

Yrittäjällä on vapaus päättää itse omista rahoistaan, toisin kuin palkansaajalla

Käytännössä siis työntekijän todellinen palkka on palkkakuittiin merkittyä summaa suurempi, työnantajan eläkemaksuosuuden verran. Palkansaajan on siten pakko jokaisesta palkastaan maksaa noin 25 % eläkemaksuja, jotka toimivat sosiaalivakuutena sekä kerryttävät eläkettä korolla, mikä ei kovin kaksisesti pärjää edes inflaatiolle. Arvelisin, että vuodessa 30 000 euroa tienaava saattaisi keksiä palkan päälle lyötävälle 7 500 eurolle parempaakin käyttöä. Yrittäjällä on vapaus päättää itse omista rahoistaan, toisin kuin palkansaajalla, koska yrittäjä voi itse päättää eläkevakuutusmaksunsa (YEL) tason. Siten yrittäjät voivat paremmin mukautua elämän eri vaiheisiin. Esimerkiksi perheen perustamisvaiheessa, kun eläkeikä häämöttää kaukaisuudessa, voi panostaa perheen hankintoihin. Lasten ollessa isompia, voi urahuipussa säästää vanhoille päiville, sijoittamalla rahastoon joka oikeasti jopa tuottaakin jotain. Yritystä kasvattaessa voi kaiken ylimääräisen pumpata liiketoimintaan ja niin edespäin.

Havainnekuva: Yrittäjä panostamassa elämässään tärkeään asiaan.

Viitisen vuotta sitten, aloittaessani yritystoiminnan, menetti uuden yrityksen perustaja oikeuden ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan ja peruspäivärahaan, vaikkei maksavista asiakkaista olisikaan ollut vielä mitään tietoa. Nykyisin tämäkin on muuttunut. Päätoiminen yrittäjä menettää toki yhä työttömyyskorvaukset, vaikkei liikevaihtoa olisi kyseisellä ajanjaksolla, mutta nykyisin yrittäjää ei lasketa päätoimiseksi yrittäjäksi yrityksen perustamista seuraavien neljän kuukauden ajalta. Eli nykyisin voit käytännössä työttömäksi jäätyäsi perustaa yrityksen, jolle duunaat mahtavaa bisnesideaasi neljän kuukauden ajan. Tämän ajan voit elättää itsesi työttömyysetuuksilla, kuten itse olisin aikanani halunnut. Tai voit turvallisin mielin etsiä töitä mahdollisimman monipuolisesti ja tarttua freelancer –tyylisiin keikkoihin, ilman pelkoa kaiken työttömyysturvan menettämisestä. Yrittäjänä ansaittu työtulo vaikuttaa toki maksetun työttömyysetuuden määrään, mutta yrittäjäksi ryhtyminen ei enää tarkoita sosiaalietuuksien automaattista menetystä.

Pitkän aikaa yrittäjänä toimineet ovat toki olleet jo hyvän aikaa oikeutettuja työttömyyskorvauksiin yritystoiminnan päätyttyä, mikäli kuuluvat työttömyyskassaan. Useat yrittäjät käyttävätkin tätä aikaistettuna keinona siirtyä eläkkeelle. Eli pistetään pillit pussiin ja jäädään nostamaan työttömyysetuuksia, kunnes määräaika tulee vastaan, josta voidaankin sitten siirtyä eläkkeelle. Juuri tällä argumentilla on itsellenikin kaupattu kyseistä vakuutusta (ostin sen välittömästi). Tämä on sinänsä sangen ikävä ilmiö, sillä luonnollisesti se korottaa vaaditun rahoituksen määrää samalla, kun rahastoa käytetään käytännössä lomapäivien viettoon. Eikä kassasta kateta kuin osa kustannuksista, loppujen jäädessä veronmaksajien hartioille.

Havainnekuva: Työttömyydestä kärsivä, eläkeiän kynnyksellä oleva yrittäjä.

Kaikki kytkeytyy YEL-vakuutukseen

Tässä välissä lienee paikallaan kerrata mikä YEL-maksu on. Se on yrittäjän (yleensä) kuukausittain maksettava eläkevakuutusmaksu. Se kattaa käytännössä kaiken yrittäjän sosiaaliturvan, ei ainoastaan eläkettä, jonka osuus kuitenkin muodostaa suurimman osan maksusta. Tämä kattavuus selittää pitkälti sen miksi vakuutuksesta saatu tuotto, eli eläkkeen suuruus, on niin surkea kuin se on. Eläkemaksun suuruus on vuodessa noin 24% vuotuisista työtuloista, joiden määrän voi arvioida itse haluamakseen. Arvioitujen työtulojen ei siis tarvitse perustua toteutuneisiin työtuloihin. Eli, jos arvioit työtuloksesi 30 000 euroa vuodessa, maksat yrityksestäsi saamastasi palkasta tai muista tuotoista YEL-maksuja 7 200 euroa vuodessa, mikä tekee 600 euroa kuukaudessa. Lienee sanomattakin selvää, että tuon suuruinen maksu on useille yrittäjille turhan suuri kuukausierä, etenkin jos on vasta aloittanut yritystoiminnan. Aloittava yrittäjä saa tähän toki 22% alennuksen, mutta 468 euroa on sekin aika kova rasti maksettavaksi. Niinpä YEL-työtulo arvioidaankin helposti alakanttiin, esimerkiksi 15 000 euron vuositasolle, jolloin kuukausimaksu puolittuu.

Havainnekuva: Aloittava yrittäjä voi rahoittaa energiatarpeensa työttömyystuella.

Alhainen YEL:n taso alentaa Kelan maksamia sosiaalitukia, mutta ei älyttömästi. Työttömyyspäiväraha on jaettu kahteen, lähes yhtä suureen osaan: perusosaan ja ansio-osaan. Perusosaa saavat samansuuruisena kaikki tukeen oikeutetut ja vain ansio-osan suuruus määräytyy YEL-työtulon mukaan. Sairaspäivärahaa puolestaan maksetaan YEL-kuukausitulon mukaan, alentavalla kertoimella, kuten palkansaajallekin. Niinpä siis esimerkiksi 15 000 euron työtulon sosiaalietuuksilla tulee väliaikaisesti vielä joten kuten toimeen, mikä kannustaa korkeista YEL-kuukausimaksuista johtuen pitämään YEL:n tason todellista työtulon tasoa alhaisempana, sillä eihän kukaan ideaansa uskova yrittäjä aio jäädä työttömäksi. Eikä puolestaan kukaan joka ei ideaansa usko aio yrittää sen varassa.

Siinä missä palkansaajalle tuet näyttäytyvät usein palkallisina lomapäivinä, yrittäjä saa riihikuivaa rahaa tililleen.

Myös muiden sosiaalietuuksien suuruus määräytyy YEL:n tason mukaan. Esimerkiksi yrittäjille maksettavan isyyspäivärahan ja äitiyspäivärahan suuruus määräytyy YEL:n tason mukaan ja siksi ainakin perhettä ja lapsia suunnittelevien naisyrittäjien kannattaa pyrkiä pitämään YEL-vakuutuksensa taso riittävän korkealla. Yrittäjät saavat kaikki samat lapsiperheen tuet kuin palkansaajatkin. Sillä erotuksella, että siinä missä palkansaajalle tuet näyttäytyvät usein palkallisina lomapäivinä, yrittäjä saa riihikuivaa rahaa tililleen. Jälleen on yrittäjästä itsestään kiinni, mitä tuolla rahallaan tekee – käyttääkö sen lomapäivien pitämiseen, vai sijoittaako perheensä tulevaisuuteen. Teoriassa tuolloin tulisi toki olla tekemättä töitä, esimerkiksi isyyslomalla, mutta koska tätä ei käytännössä valvota mitenkään, on lomavaade yhtä tyhjän kanssa. Yrittäjä voi siis käytännössä valita itse, lomaileeko vai työskenteleekö, ja tilille tupsahtaa ”ilmaista rahaa”.

Havainnekuva: Tämän avulla yrittäjä voi sijottaa perheensä tulevaisuuteen.

Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki. Yrittäjistä huomattava osa on (tietämättään?) oikeutettuja asumistukeen. Asumistukea myönnetään ruokakunnittain, eli siinä lasketaan jokaisen täysi-ikäisen perheenjäsenen tienestit yhteen, josta vähennetään 300 e ja katsotaan paikkakunnan mukaan meneekö tuloraja rikki. Yrittäjän tulojen osalta ei huomioida toteutuneita tuloja, vaan YEL-vuositulo, jonka pystyi arvioimaan haluamalleen tasolle. Niinpä yrittäjä voi siis tienata lähes mitä vain ja olla oikeutettu asumistukeen, kunhan vain YEL:n taso ja muiden perheenjäsenten tulot on maksimirajan alla. Koska asumistuki on määrältään aina melko suuri, käytännössä tämä kannattaa aina. YEL-tulo kannattaa määrittää maksimissaan sille tasolle, että on vielä oikeutettu asumistukeen ja jos haluaa säästää pahan päivän varalle, niin tuolloin kannattaa ottaa rinnalle yksityinen sairaus- tai eläkevakuutus. Eläkesijoittamiseen YEL on muutenkin todella huono, kuten aikaisemmin linkkaamastani Kähärän blogista tulee ilmi, joten eläkepäivien varalta melkeinpä mikä hyvänsä sijoitusmuoto on suositeltavaa. Etenkin, kun YEL:n tuottotaso tulee lähitulevaisuudessa pommin varmasti vielä huononemaan huoltosuhteen heikkenemisen myötä.

Yhteenveto

Yrittäjän sosiaaliturva on siis myönnettävien tukien valossa varsin hyvällä tasolla, suhteessa palkansaajaan. Se on jopa aavistuksen parempi, koska sairauspäivärahat alkavat juoksemaan heti toisena sairaspäivänä. Kelan maksamia tukia on lähes joka elämäntilanteeseen, joista suurena porsaanreikänä asumistuki, mitä voi mitä ilmeisimmin saada vaikka miljoonatuloilla. Tämän johdosta YEL-maksua ei kannata korottaa asumistuen tulorajoja korkeammalle, mutta varsin laajasta tukien kirjosta johtuen, sitä ei myöskään kannata asettaa tätä rajaa alhaisemmaksi, mikäli suinkin mahdollista. Etenkään naisten, joilla perheenlisäys on varteenotettava mahdollisuus. Tietysti Tosiyrittäjät™ ei koskaan sairastu ja heidän aikansa on arvokkaampaa kuin tuista saatava hyöty suhteessa byrokratian selvittämiseen kuluvaan aikaan, joten heille ei YEL:stä ole juuri muuta kuin haittaa. Jos he katkovat jalkansa, jakavat he sairaslomallaan mainoksia kerrostaloasuntoihin kuntoutuakseen nopeammin.

Havainnekuva: Tosiyrittäjä™ on valmis hoitamaan hommat vaikka valtiovainon uhalla, elokuvasta Brazil (1985).

Jos jotain palkansaajalla on tällä saralla yrittäjää paremmin, niin palkansaajalta vaadittu byrokratian määrä on vähäisempi, koska osan palkansaajan byrokratiasta hoitaa työnantaja. Muuta ei tule mieleen.

Itse pidin juuri taannoin ensimmäisen sairaslomani viiden yrittäjävuoteni aikana ja näiden asioiden valotuttua luulen, että jatkossa saatan sairastua hiukan herkemmin.